Olipahan marraskuu! Se, mitä
pystyi tekemään, oli se, ettei yrittänyt tehdä mitään. Koville otti ja pahalta
tuntui, mutta loppuihan se lopulta. Joulukuun alku on harjoiteltu kevyesti ja
viikonloppuna satanut lumi toi kyllä toivoa tupaan oikein kunnolla.
Terveystilanne on hyvä ja treeninälkä on valtava, joten nyt ei muuta
kuin etiäpäin.
Marraskuun aikana kerkisi
miettiä monenlaista ja päällimmäisenä jäi mieleen elämän värikkyys. Kaikkea ei
voi hallita tai ennustaa, vaikka kuinka haluaisi. On vain tämä hetki ja sen antamat puitteet. Samalla
jokainen hetki määrittää väistämättä tulevaisuutta tavalla tai toisella, halusit tai et. Rakennan tulevaisuutta hiihtäjänä silloinkin, kun en voi tehdä fyysisesti yhtään mitään. Marraskuu menikin henkistä puolta treenatessa eli oman pienen mielen ruokkimista positiivisilla ajatuksilla uudestaan ja uudestaan ja taas kerran uudestaan.
Kiitos myös teille blogini lukijat yli kymmenestä tuhannesta klikkauksesta! Sekin synnytti monta positiivista ajatusta. Loppuun maistiainen viikonlopun tasuritreenistä (9 kertaa 3 minuuttia) ja otos tämän kauden edustusasusta.
Kiitos myös teille blogini lukijat yli kymmenestä tuhannesta klikkauksesta! Sekin synnytti monta positiivista ajatusta. Loppuun maistiainen viikonlopun tasuritreenistä (9 kertaa 3 minuuttia) ja otos tämän kauden edustusasusta.
8 erinomaista syytä pistää kaikki peliin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti