Uutta ilmettä ja uutta nousua

Olipahan marraskuu! Se, mitä pystyi tekemään, oli se, ettei yrittänyt tehdä mitään. Koville otti ja pahalta tuntui, mutta loppuihan se lopulta. Joulukuun alku on harjoiteltu kevyesti ja viikonloppuna satanut lumi toi kyllä toivoa tupaan oikein kunnolla. Terveystilanne on hyvä ja treeninälkä on valtava, joten nyt ei muuta kuin etiäpäin.

Kisasuunnitelmat ovat vielä auki, mutta joululomalla olisi tarkoitus päästä lykkimään jo muutama kovatehoinen treeni. Ehkäpä sitten tammikuun lopulla numerolappua rintaan ja kuntoa testaamaan ihan toden teolla.

Marraskuun aikana kerkisi miettiä monenlaista ja päällimmäisenä jäi mieleen elämän värikkyys. Kaikkea ei voi hallita tai ennustaa, vaikka kuinka haluaisi. On vain tämä hetki ja sen antamat puitteet. Samalla jokainen hetki määrittää väistämättä tulevaisuutta tavalla tai toisella, halusit tai et. Rakennan tulevaisuutta hiihtäjänä silloinkin, kun en voi tehdä fyysisesti yhtään mitään. Marraskuu menikin henkistä puolta treenatessa eli oman pienen mielen ruokkimista positiivisilla ajatuksilla uudestaan ja uudestaan ja taas kerran uudestaan. 

Kiitos myös teille blogini lukijat yli kymmenestä tuhannesta klikkauksesta! Sekin synnytti monta positiivista ajatusta. Loppuun maistiainen viikonlopun tasuritreenistä (9 kertaa 3 minuuttia)  ja otos tämän kauden edustusasusta.

TASURITREENIÄ

8 erinomaista syytä pistää kaikki peliin.

Eteenpäin

Kaikki me tunnemme sanonnan: "riittää kun teet parhaasi".  Syyskuun alussa tunsin jotain, mitä en ollut koskaan aiemmin tuntenut. Olin kovemmassa kunnossa kuin koskaan. Ei ollut vammoja, ei väsymystä, olin vain niin onnellinen siitä, että vihdoinkin olin saamassa mahdollisuuden urheilla lähellä Suomen kärkeä.

Tästä meni kuitenkin vain viikko ja virus iski tulehduttaen keuhkoputket. Hoitovirheen vuoksi tulehdusta kesti yli 2 viikkoa. Tulehduksen rauhoittuessa alkoi yli kolmen viikon toipumisaika, jota seurattiin millin tarkasti keuhkolääkärin ohjeistamana. Lopuksi sain palautteen monien verikokeiden ja kuvausten jälkeen: "olet täysin terve ja sinussa ei ole jälkeäkään sairastumisesta".

Tämän jälkeen aloitin uuden valmistumisen kohti tulevaa kautta. Olin saanut jo riittävästi lumituntumaa ja nyt pääsin kirjainmellisesti treenaamaan. Kuntoa seurattiin edelleen äärettömän tarkasti ja terveyden eteen tehtiin kaikki mitä osattiin. Aloinkin päästä jo hyvään vauhtiin ja kolmen viikon lumileirikin oli vasta aluillaan. Tiesin mitä tehdä ja tein sen niin hyvin kuin osasin.

Kaikki voi kuitenkin muuttua yhdessä yössä tai pitäisikö sanoa yhdessä hetkessä keskellä kirkasta päivää. Tämän viikon keskiviikkoaamuna ohjelmassa oli vauhtikestävyyttä. Treeni sujui mainiosti ja mies oli tyytyväinen. Sitten vain kaikki muuttui. Kuin salama kirkkaalta taivaalta bakteeri iski, kuume nousi ja olinkin pedin oma. En ollut aikuisiässä kuumetta sairastanut, joten 39 lämpöastetta säikäytti pahemman kerran. Seuraavan päivän testitulokset ja oireet (yskä, kuume, päänsärky, voimattomuus ym.) kertoivat karun totuuden eli minun sisälläni on alkava keuhkokuume.

Olin täysin sanaton ja totuuden tajuaminen tuntui niin epätodelliselta kuin se vain tuntua voi. Totta se kuitenkin oli ja edelleen on. Tällä hetkellä olen sairaslomalla, palkattomalla virkavapaalla ja omistan yhden sängyn Saariselältä. Se miksi jaksan kuitenkin katsoa edelleen eteenpäin on se, että minun ei tarvitse katsoa taaksepäin. Tein parhaani ja pää pystyssä odotan parempaa huomista. En tiedä milloin pääsen taas treenaamaan, mutta sen tiedän että täältä vielä tullaan. Loppuun iso kiitos teille, jotka jaksatte tukea.  Jokainen tsemppi tekee tästä loputtoman tuntuisesta yskimisestä ainakin vähän helpompaa.

 Maanantai - Videoklippi jalkatreenistä

Keskiviikko - Vuokatin ensilumenladun lähtöpaikka.

Treenikaveri

Yksin vai yhdessä? Kestävyysurheilu on yksilölaji, jossa menestyminen edellyttää täydellistä keskittymistä omaan tekemiseen. On tunnettava oma kehonsa ja ennen kaikkea uskallettava edetä sen ehdoilla kohti päämäärää. Kuulostaa helpolta, mutta niin monta kertaa uskallus muuttuukin peloksi ja pelko virheiksi. Oletko sinä juossut koskaan turhaan mainosten tai TV-tähtien houkuttelemana ympäri ostoskeskuksia ostamassa luvattua terveyttä, kauneutta, energiaa tai vaikkapa kestävyyttä. Lopuksi olet vain todennut pettyneenä olevasi se poikkeus, johon mikään pillerikään ei tehoa. Itse olen kuullut montaa kertaa seuraavia totuuksia: et voita koska olet liian vanha, et kehity koska et voi juosta ja et pärjää koska sinulla ei ole valmentajaa. Toisaalta minun kehoni tuntee nuoruuden voimaa, nauttii rullahiihdosta ja neuvoo milloin pitää levätä ja milloin treenata.

Tällä viikolla olen saanut seurata läheltä yhden maamme kovimman urheilijan Jarmo Rissasen arkista aherrusta. Menestyksestä huolimatta huoltorekkaa, valmentajaa, hierojaa tai keittäjää ei näy missään kun kello soi 6.45 ja päivä alkaa. Päivän ensimmäistä treeniä ennen on laitettava aamupalaa, venyteltävä ja voideltava sukset. Treenin aikana ihmisiä pyörii ympärillä, mutta keskittyminen ei horju. Treenin jälkeen ei märässä paidassa täristä ja ennen ruoan laittoa käydään myös suihkussa. Ruoan jälkeen koittaa lepoa ja valmistautumista toiseen harjoitukseen. Toinenkin treeni sujuu omaan tekemiseen keskittyen ja taaskaan treenipaikalle ei jäädä juttelemaan vaan palautumisesta huolehditaan viimeisen päälle. Illalla kuivaillaan treenivaatteita, seurataan leposykettä, suunnitellaan seuraavaa päivää, venytellään, tankataan ja mennään ajoissa nukkumaan. Kaiken tekemisen lähtökohtana on keskittyminen omaan tekemiseen. Emme ole Jarmon kanssa treenanneet peräkkäin, mutta sama päivärytmi ja asenne tekemistä kohtaan on yhdistänyt ihan kuin olisimme treenanneet yhdessä. Kuinka hienoa onkaan tuntea periksiantamaton treenikaveri, jonka pelkkä esimerkki rohkaisee silloinkin kuin oma keho käskee levätä tai harjoitella eri tavalla kuin muut.

Ei myö hymmyillä sil ei tiija vaikka joku näkis.

 

Loppuun vähän yhteenvetoa, sillä Vuokatin ensilumileiri (9 päivää) alkaa olla yhtä hiihtotreeniä lukuun ottamatta paketissa. Olosuhteet olivat erinomaiset ja hiihtokilometrejä kertyikin n. 350.  Hiihdon lisäksi leiri sisälsi pyöräilyä (4-5h) ja pari lihaskuntotreeniä. Astmaongelmien vuoksi leiri alkoi melko hermostuneissa tunnelmissa ja maanantain lepopäivä otti aika koville, mutta tiistaista lähtien  meno oli viimeisen päälle hyvää ja mainittakoon että kaksi hiihtotreeniä tuli hiihdettyä pelkällä tasatyönnöllä.

Lokakuun hiihtokeli.

Unta ja lunta

Treenitunnit kasvussa, mutta
kilometrit laskussa.

  

Viimeiset neljä viikkoa on tuntunut kuin pahalta unelta, sillä ensimmäiset 15 päivää meni sairastellessa ja loput on kulunut toipuessa. Onneksi toipuminen on kuitenkin edennyt ja lauantaina lähdetäänkin tämän syksyn ensimmäiselle lumileirille Vuokattiin. Suunnitelmissa oli päästä jo muutaman kerran testaamaan hiihtokuntoa, mutta näillä näkymin kovavauhtisia treenejä pitää vielä välttää. Vielä on kuitenkin riitävästi aikaa päästä huippukuntoon ja tuleva leiritys tarjoaa kyllä riittävän hyvät puitteet hiihtokunnon löytymiseen. Vuokatin jälkeen on viiden päivän lepojakso, jonka jälkeen lähden kolmen viikon mittaiselle lumileirille Vuokattiin (1vko) ja Saariselälle (2vkoa). Mieli on siis toiveikas, mutta valehtelisin jos treenitauko ei olisi ottanut koville. Toisaalta jokaisella on omat haasteensa ja heikot hetkensä ja niistä nouseminen voi joskus saada ihmeitä aikaan. Viimeisen viikon aikana en ole siis voinut rasittaa keuhkoja vielä kovilla hiihtoharjoituksilla, mutta sen sijaan olen pyrkinyt vahvistamaan tasatyöntöä normaalia enemmän eli olen tehnyt matalasykkeistä harjoittelua, joka on kehittänyt tasatyönnössä vaadittavia omainaisuuksia. Tämä on tarkoittanut pientä improvisointia ja uusien treenimuotojen käyttämistä. Viime viikon lauantaina tein esim. käsisalin (1,5h) aamulla ja loppu päivän hakkasinkin halkoja (5-6h). Iltapäivän suorituksista löytyy myös lyhyet videoklipit alla olevaa linkkiä klikkaamalla.

 Videoita halkomistreenistä 

Tämän lisäksi olen polkenut normaalia enemmän maantiepyörällä vastusta käyttäen, kuten yllä olevasta kuvasta näkee. Pyörä lähtee myös mukaan lumileireille taaten näin riittävästi palauttavia lenkkejä. Palautumisen merkitystä ei voi koskaan korostaa liikaa sillä elimistö ei ole kone eikä koskaan muutu koneeksi. Näillä mietteillä siis kohti lumileirejä, joten ei muuta kuin eteenpäin asenteella vaikeuksien kautta voittoon.  

Ajatusten voimaharjoittelua

Kovasti koitettiin väistellä, mutta monista konsteista huolimatta flunssa iski ja iskikin ihan kunnolla. Kovalla kurkkukivulla ja nuhalla alkanut tauti etenikin keuhkoputkiin nopeaan tahtiin. Onneksi rajut oireet helpottivat nopeasti lääkkeiden ja levon avittamina, mutta lievistä oireista johtuen varsinaista treenitaukoa on tullut kuitenkin jo yli viikko. Tässä sitä siis odotellaan vai odotellaanko? Mitä siis tapahtuuko kun urheilija sairastaa hengitystietulehduksen? Hengitysteitä pitää tietenkin voidella ja availla, joten höyryhengitystä tipoilla ja nenähuuhtelua suolavedellä toistetaan useaan otteeseen. Toipilaana ei saa myöskään unohtaa kevyttä ulkoilua ja lihashuoltoakin on syytä jatkaa tuttuun tapaan. Entä muuta?

Tärkeimpiä asioita, mitä olen urheilijana joutunut sisäistämään on se että koskaan et saa olla tyytyväinen tai kehitys loppuu. Noin viikko sitten tein etunojapunnerrusennätykseksi 200 toistoa ja hyvältä tuntui, mutta vain hetken. Mielessäni pyörikin pian ajatus pystyn parempaan tai itse asiassa paljon parempaan. Miksi näin? Yksinkertaisesti siksi, koska tavoitteenani on vähintään 300 toistoa, johon uskon myös pystyväni jo ensi vuonna. Urheilijan elämä on jatkuvasti pienien tavoitteiden asettamista ja niihin uskomista eli ajatusten ruokkimista positiivisilla mielikuvilla. Sairastuessa on joskus vaikea uskoa omiin ennätyksiin tai kykyihin, mutta samalla se on oiva tilaisuus antaa ajatuksille oikein kunnon voimaharjoittelua. Hyvät kirjat ja elokuvat ovat itselle aina olleet tärkeitä toipuessa sairasteluista tai vammoista. Olen lukenut mm. paljon elämäkertoja, joiden kautta olen voinut nähdä omien vaivojen tai kipujen yli kohti terveyttä tai kohti uusia ennätyksiä. Tämän viikon sankarini on ollut Jack Bauer. Tuo fiktiivinen elokuvasankari, joka kannustaa uudestaan ja uudestaan tekemään niin kuin sydän sanoo silloinkin kun siihen ei kukaan muu usko. Välillä antautuen, välillä yksin tai kaksi taistellen, mutta aina tavoite selkeänä mielessä. Joku on todennutkin viisaasti jos sinulla on riittävän hyvä syy toimia, niin löydät kyllä riittävän hyvät keinot sen toteuttamiseen. 

Kesäkalusto täydessä valmiudessa.

Kovuutta, kovuutta ja kovuutta

Viimeisten viikkojen teema on ollut selvä: 1= voimaa,  2= kestävyyttä,  3= aavistuksen vauhtia ja 4= tietenkin huoltavia treenejä. Tämän viikon osalta teemaa on toteutettu seuraavasti (Aamupäivä + Iltapäivä):

MA: Tasurilenkki  2,5h (2) + lihaskuntoa kotona 1,5h  (1)
TI:   Lepoa + hieronta 1h (4)
KE: Ylämäkivetoja 12* 2,5min ilman sauvoja  1,5h (3)  + pyöräilyä 1h (4)
TO: Lihaskuntoa kotona 0,5h  (1) + tasurilenkki 2,5h (2)
PE:  Lepoa + lihaskuntoa salilla  1,5h (1)
LA: Hiihtoa tasuripainotteisesti 3h (2) + lenkkeilyä 45 min (4)
SU: Lenkkeilyä 1,5h (4)  + lihaskuntoa salilla 1,5h  (1)

Etunojapunnerruksia hypyllä.

Lihaskuntotreeneissä painotus on ollut keskivartalossa ja ojentajissa. Ojentajat ovatkin vahvistuneet reilusti ja torstaiaamuna tuli esimerkiksi paukutettua yhteen putkeen 180 etunojapunnerrusta. Tällä viikolla kuulin myös juttua treeneistäni tähän tapaan: "On se Heikki kovassa kunnossa kun nousee korkealle levylle levypainot selässä ja nostaa vielä jalkaakin". Kyse oli siis yhdestä jalkaliikkeistäni, joka tuli tänäänkin tehtyä ja tässäpä siitä todiste videolinkin muodossa.

VIDEOLINKKI: PENKILLENOUSUJA

Ajatuksia treenien keskeltä

Noin 10 vuotta sitten olin vaivainen kantapäistä aina nenänpäähän asti. Edessä oli pitkä ja tuntematon kuntoutus. Välillä jalkoja ja olkapäätä operoitiin, mutta sairasteluista, kivuista ja epäilyistä huolimatta jatkoin nivelten voitelemista pumppaamalla joka ikinen päivä. Muuta tietä terveyteen ei annettu. Lenkit oli tasatyöntöä, kuntopyörää tai vesijuoksua. Kun muut pelasi sählyä, niin minä venyttelin, pumppailin tai istuskelin kuntopyörää polkemassa.

Noin 3 vuotta sitten aloin pystyä treenaamaan jo perinteistä hiihtoa ja nopeasti tajusinkin, että sisimmältään olin edelleenkin urheilija, vaikka huippukunto olikin kaukana. Urheilijaksi ryhtyminen ei ollut kuitenkaan helppoa. Minulla oli hyvä työpaikka ja  riittävästi terveyttä naatiskella elämästä esim. joukkuepelien muodossa. Miksi siis enään urheilla?

Noin vuosi sitten tein lopullisen päätökseni eli päätin urheilla lenkkeilyn sijaan. Yhdeksän vuotta oli opettanut nöyryttää, vahvistanut itsetuntoa, mutta ennen kaikkea olin saanut uskallusta elää ilman epäonnistumisen pelkoa. Tämän vuoksi päätinkin aloittaa elää kuin huippuhiihtäjä. Se minä olin sisimmältään aina ollut ja nyt minulla oli tilaisuus elää se todeksi. Tätä päätöstä on nyt reilu vuosi maiskuteltu eikä taakse ole tarvinnut vilkuilla.  Kesätreenit ovat sujuneet hienosti ja edessä on mielenkiintoinen treenisyksy, mutta edelleenkin pyrin muistuttamaan itsenä siitä miksi urheilen? En voittaakseni vaan elääkseni.    
 

Kauneinta elämässä ei ole kiilto vaan ne jäljet, jotka kertovat elämästä.

Leiritunnelmia

 

Kesäloman viimeinen rutistus alkoi 3 päivän treenijaksolla Hankasalmella. Ensimmäisen päivän pääateriana  oli 8 kappaletta Hankamäen valloituksia paahteisessa säässä, joka totisesti pehmensi koivet ja rintapalat oikein kunnolla. Kotimäki ei jätttänyt taaskaan kylmäksi! Toinen päivä alkoi kahden tunnin rullahiihdolla, jota seurasi 1,5 tunnin pyöräily. Treeni sujui suunnitellusti, mutta kesken pyöräilyosuuden tapahtui jotain odottamatonta. Poljin keulassa hyvää vauhtia kunnes yhtäkkiä iso hirvi hyppäsi pientareelle, Voimakas jarrutukseni esti minua, mutta ei vastaatulevaa autoa kolarilta. Auto pyöri ojaan ja hirvi ontui metsään. Tästä alkoi muutaman minuutin toimintajakso, josta selvittiin kuin ihmeen kaupalla ilman vakavia henkilövahinkoja. Elämä on joskus pienestä kiinni ja meiltä ei kysytä aina milloin se loppuu, mutta onneksi voimme vaikuttaa siihen mitä teemme ennen kuin se loppuu. 



 

Hankasalmen jälkeen vuorossa oli 3 päivän visiitti Kuopiossa. Ensimmäisen päivän päätreeninä oli Puijon valloitus. Treenisää oli loistava (pilvipoutaa ja +20) ja monokin sopivasti syötillä, joten kesäkuun nousuajat saivat kyytiä oikein kunnolla. Puijon jälkeisenä päivänä ohjelmassa oli kiertoajelua tasatyönnöllä (3h ja 15min), jota voin kyllä suositella jos Kuopiota tutuksi tahtoo. Siin kerkii toriakin kierrellä suuntaan jos toiseenkin.

 

Kuopiosta matka jatkui vielä neljäksi päiväksi Vuokattiin, jossa päätreenit sisälsivät intervalleja tasatyönnöllä sekä legendaarisia vaaran nousuja. Leirin viimeinen kolmannes oli kokonaisuudessa yhtä juhlaa, sillä ruokapalvelu oli viiden tähden tasoa, treeneistä toipumista nopeuttivat kylpyläreissut ja ennen kaikkea juotto/autohuolto pelasivat niin kuin vain toivoa osaa. Urheilijan tukeminen ei aina vaadi paljon, mutta esim. yhden juottamisen vaikutus voi päivästä toiseen raatavalle urheilijalle olla unohtumaton hetki. Loppuun 40-tuntisen leirijakson pari otosta.

 



 

Vuokatin vaaraa valloittamassa

Ei tarvi hiilikuitukeppejä säästellä, sillä huolto pelaa.

Urheilijan arkea - osa 2

100-tunnin heinäkuu hikoiluttaa ja paahtava helle grillaannuttaa, mutta treeninälkä ja kunto sen kuin kasvaa. Monesti itseltäkin kysytään salaisuutta hyvään kuntoon, joten tässäpä taas kerran totuus eli tyypillinen treenipäivä (tämän viikon tiistai):

8.30-10.00   Aamiainen + lepäilyä/lihashuoltoa
10.00-12.20 Rullahiihtoa tasatyöntö painotteisesti
12.20-13.00 Palautusjuomaa ja kylmä suihku + lepoa
13.00-13.30 Lounas
13.30-15.00 Päiväunet + horroksesta heräilyä 
15.00-16.00 Välipala + lepäilyä/lihashuoltoa
16.00-17.30 Lihaskuntoharjoitus kuntosalilla
17.30-18.30 Palautusjuomaa + illallinen
18.30-20.00 Rentoutumista TV:n parissa
20.00-21.30 Kuntopyörällä rullailua ja lihashuoltoa + sauna
21.30-22.00 Iltapala
22.00-23.00 Rauhottumista ennen nukkumaan menoa

Tänään ei kuitenkaan hikoilla, sillä harvinaisen lepopäivän aikana passatin nokka suuntaa korkeanpaikan leirille Hankamäkeen . Kropan jo totuttua ohueen ilmanalaan niin matka jatkuu Puijolle ja sieltä edelleen Vuokatin jylhiin maisemiin. Luvassa on siis herkkua mäkien täydeltä.

Osa lihashuoltovälineistä.

Heinäkuussa mennään eikä meinata

Hiihtäjät tehdään kesällä, joten lomasta huolimatta tekemisen puute ei ole vaivannut. Tämä viikko alkoi parin päivän Repovesireissulla ja loppuviikko treenailtiin tuttuun tapaan Lahdessa. Tässäpä lyhyt yhteenveto onnistuneesta treeniviikosta:

Ma: 0,5h sauvakävelyä (palauttelua) + 3,5h  sauvakävelyhölkkää PK (25km)
Ti:    3h sauvakävelyä (palauttelua)  + 2h melontaa PK (18-19km) + 0,5-1h meloskelua
Ke:  0,5h - sauvakävelyä (palauttelua) + LEPO
To:  2h  mäkiharjoitus tasatyönnöllä (VK - 11 * 1km) + 1,5h lihaskuntoa (PV - kädet)
Pe:  3h pyöräily (PK)
La:  2h mäkiharjoitus hiihtäen (VK - 7,5min * 7) + 1,5h lihaskuntoa (PV - jalat)
Su:  3h hiihtoa (PK)

PK= Peruskuntoa (syke 120-150)
VK= Vauhtikestävyyttä (syke 160-180)
PV = Perusvoimaa (toistot 8-12 poislukien omalla painolla tehtävät lihakuntoharjoitteet)

Loppuun muutama fiilistelykuva Repoveden reissulta.

Yhden kuorman taktiikkaa.

Urheilu on suuria tunteita.

Elämä on suuria unelmia.

Vuoristoharjoittelua

Loma alkoi  vauhdikkaasti mäkitreenijaksolla, joka huipentui rullahiihtotestiin KIHUlla:

  Ke:  15*2min (palautus 1,5min-2min) - Lahti (Jalkaranta)
  Pe:   5*13-14min (palautus 10min) - Lahti (Messilä)
  Ti:    5*8 min (palautus 5-10min) - Kuopio (Puijo)
  To:   Rullahiihtotesti matolla - KIHUn labra (Jyväskylä)

Torstaina matolla oli jo aavistuksen väsyneenoloinen mies, mutta tärkeitä tuloksia loppukesän treenejä ajatellen saatiin. Johtopäätös tulevista harjoitteista ei kuitenkaan yllättänyt: perusrääkkiä ja palauttavia harjoitteita reilusti ja vain muutama hurjavauhtinen rypistys sinne tänne. Mattotestin jälkeinen viikonloppu meni elinkautista juhliessa ja kulunut alkuviikko puolestaan vatsaoireiden takia levätessä. Tiistaina kokeilin  kuntopyörää ja tänään sekä pyörää että suksia. Olo alkaa olla jo hyvä, joten huomenna on luvassa taas kunnon perusrääkkiä rullilla (2,5-3h).

Tiukkaa pohdintaa ennen testiä.
 Kumpi hyytyy ensin mies vai matto?

Kesäkuun kuulumisia

Loma on jo alkanut, mutta työt jatkuvat vielä ainakin yhden viikon. Kouluverkostosta johtuvien muutosten vuoksi hallinnollisten tehtävien vastuut siirsivät varsinaisen lomani alkua 2-3 vkoa. Pieniä jalkajumeja lukuun ottamatta harjoittelun ja työn rytmitys on onneksi toiminut mainiosti ja harjoittumäärät ovat olleet vähintäänkin kohtuulliset. Alapuolella on yhteenvetoa viime viikon hikoiluista:

Energiaa, energiaa ja
kohta taas energiaa.

Ma: 2h pyöräilyä + 1h kuntosali (kädet)
Ti:   1h kuntosali (jalat) + 1h hieronta (jalat)
Ke:  lepopäivä
To:  2,5h hiihtoa + 0,5h kovuutta
Pe:  1h kuntosali (kädet) + 0,5h kovuutta
La:  2,5h pyöräilyä + 1h palauttavaa (kuntopyörä)
Su:  2,5h hiihtoa  + 1h palauttavaa (uintia + kävelyä)

Kovuus tarkoittaa etunojapunnerruksia, penkkidippejä ja vatsalihaksia. Punnerruksia olen tehnyt esim. 3 krt 100 tai 100 + max (135-150) ja penkkidippejä vähän enemmän. Lomaa ja vähän kovempaa rääkkiä siis odotellessa ja mikäs tässä odotellessa kun aurinko paistaa ja sairastelut ei kiusaa .

  

Uusi kausi - uusi tyyli

Kausi 2014-2015 käynnistyi toukokuun alussa ja pikku hiljaa mies alkaa olla taas menossa mukana. Taudit on voitettu ja kuten kuvasta näkyy niin tänä vuonna LENNETÄÄN!  

Tähän malliin moottoreita myy Eevalan halkomarket.

Starttikausi

Helmikuussa alkaneet huili/lepo-päivät jatkuivat maaliskuun luppopäivillä. Sairastelut alkoivat olla jo takana, mutta sitten ärtyivät keuhkoputket ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi jälleen totaalinen lepo sekä uusi tutkimusrumpa. Tärkeää oppia on onneksi saatu ja viimeisten verikokeiden jälkeen on helppo huokaista, mies on jälleen harjoittelukunnossa.

Kausi alkoi joulukuun alussa Mikkelissä ja loppui helmikuun puolessa välissä Kuopiossa. Tuloksena oli yhdeksän palkintosijaa ja ranking-sijoitus parhaimmillaan alle 60, mutta loppukauden totaalinen epäonni otti koville. Jossittelu paremmista sijoista ja SM-menestyksestä on kuitenkin turhaa. Tämän parempi en vain ollut. Uskalsin kuitenkin sanoa kovat tavoitteeni julkisesti ja asennekin säilyi koko kauden tavoitteiden tasolla. Yksin en olisi kuitenkaan uskaltanut, joten iso kiitos JARI-PEKALLE, NONAMELLE, HÄIJÄÄLLE, NYKÄSEN VELI-PEKALLE, HANGALLE ja KOTIJOUKOILLE sekä muille tukijoille!

Uusi kausi alkaa virallisesti toukokuun alussa, mutta yhteistyökumppani- ja olosuhdepuolella on tehty töitä jo hartiavoimin. Tulevana kautena hikoilevaa hessua pääsee seuraamaan entistä tiiviimiin mm. instagrammin ja youtube-videoiden muodossa. Nyt siis hetki vielä lepäillään ja kohta mennään taas niin, että heikompia hirvittää ja huimempia naurattaa.

Kakut on syöty ja kohta mennään taas!

Helmikuun kuulumisia

Tässä sitä ollaan ja ootellaan. Helmikuun alun nousukunto romahti ja verikokeet vahvisti, etttä mykoplasma iski. On tässä tilanteessa oltu onneksi aiemminkin kuten kuvista näkee ja kyllä täältä vielä tullaan entistä vahvempana ja nopeempana.  

Huili, lepo, huili, lepo, huili, lepo....

ja välillä kakkua.

Kuopio - Kansalliset (P 12km)

Mitä menestys tuo tullessaan? Hovikuskin, eväspäällikön, voitelumestarin sekä FANIjoukon. Räntäsateesta ja tuulesta huolimatta kisaan lähteminen tuntuikin juhlalta. Kelin vuoksi testasin kolmea suksiparia, mutta harmittavasti voittajasuksea ei löytynyt. Pitopohja ei pelannut, liisterisuksi jäätyi ja pitosukseen piti lisätä voidetta turhankin paljon. Kisa alkoi tuttuun tapaan vauhdikkaasti, mutta pitoalueen paakkuuntuminen aiheutti ongelmia melko pian, joten palkintosijasta täytyi käydä tiukka taistelu. Viimeinen lasku tultiin kaiken lisäksi pyllymäkeä, mutta onneksi loppusuoran tykitys varmisti jaetun 3. sijan.

Tulokset

 

Etiäpäin sano mummokin lumihangessa. 

Lähtiskö lenkille vai…

Kirjekuoria ja suklaata, jottei pojat ihan näänny.

Kuopio - Kansalliset (P 12km)

Viikko alkoi reissulla timanttikantille eli Valkealassa "tökkineet" sukset lähtivät hiontaan. Ratkaisu toi toivotun tuloksen ja Puijon laduilla oli taas tuttu Hessu luistavine suksineen. Kuopin reissulla oli mukana myös punapäinen fanijoukko, jonka kannustamana hiihdinkin kauden parhaan kisan.

Tulokset

Nyt huudetaan...

Ilmaista kyytiä tarjolla.

Päiväunien aika.

Kahvin keittoon.

 

Valkeala - Kansalliset (P 11km)

Miltä tuntuisi tulla lähtöpaikalle ja kuulla seuraavaa: " No niin ja nyt lähtöpaikalla veryttelee Hankasalmen Hangan hurja tasatyöntäjä, Worldloppet mies, joka tunnetaan erittäin kovana harjoittelijana, sillä Heikille 20 tunnin harjoitteluvko on kevyttä kauraa. Melkein ammatikseen hiihtävä Hyyryläinen oli Jämillä 1 Tammelassa 1, joten Hyyryläinen on kisan selkeä ennakkosuosikki. Kohta nähdään lähteekö Hyyryläinen matkaan ilman pitoja?"

Näin alkoi siis Valkealan kisa ilman turhia paineita sillä voitto oli jo "saatu".  Ensimmäisen kilometrin reaktiot olivat kuitenkin täyttä sokkia. Suksi ei toiminut ja keskeyttäminen tuntui väistämättömältä. Päässä soi kuitenkin tutut sanat ÄLÄ ANTAUVU, ÄLÄ ANTAUVU ja enhän mie antautunut. Kaikki peliin ja viimeinen kilometri täydellisessä sumussa. 3. sija maalissa toi mieleen monia tunteita aina taistelijasta luuseriin? Hävisin voiton, mutta taistelin kuin voittaja vaikken voinut voittaa. Voittaminen onkin kaikkien etuoikeus vaikka vain muutama saa siitä tunnustusta. Toisaalta liian moni antautuja saa palstatilaa joka ikinen päivä, joten hikoillaan siis voittajina satoi tai paistoi.

Tulokset

Tammela - Kansalliset hiihdot (P 10 km)

Viikko alkoi sairastellen ja loppui kisaillen. SM-ladulle (P 15km) ei ollut lauantaina asiaa, mutta onneksi sunnuntain terveystilanne salli lähteä kisaamaan Tammelan tykkiladulle. Reitti ei ollut kovin vaativa, joten yhtä nousua lukuun ottamatta hiihtotyyli oli tuttuun tapaan tasatyöntöä. Kilpailun taso ei ollut kovin kova, mutta selkeä lähes minuutin voitto oli silti hyvä suoritus. Voiteluakaan ei mennyt ihan nappiin, sillä voitelurauta sanoi työsopimuksensa irti lauantai-iltana. Huomenna siis voiteluraudan hankintaan. Olisikohon ensi vko tämän talven ensimmäinen kunnollinen harjoitusvko ilman kovaa ratin kääntelyä. Pieni pakkanenhan on vain huono tekosyy laiskotella.

Tulokset 
   

Sitä voisi mennä vaikka kukkakauppaan.

Tammikuun kuulumisia

Flunssa iski tällä kaudella jo toistamiseen, mutta onneksi tälläkin kertaa parinpvän tehokuuri lepoa ja lääkkeitä näyttää tehoavan. Olosuhteiden pakosta viimeinen kuukausi on ollut erittäin raskas ja se on varmasti lisännyt kuormitusta eli heikentänyt vastustuskykyä. Viime viikollakin treenikilometrejä tuli autolla n. 1000 ja hiihtämällä vain n. 100 km. Sairastumisen syitä on turha kuitenkin jossitella liikaa, koska se johtaa helposti turhiin pelkoihin ja liialliseen varovaisuuteen. Urheilijalle tärkeintä on sairastuvallakin säilyttää usko tekemiseen ja toivon kipinä menestymiseen. Viime viikonloppunakin meno oli ehdottamasti kauden parasta ja nythän se talvi oikeastaan vastaa alkaa! Tilastonikkarit voivat vertailla  kahtien Jämin tunnelihiihtojen tuloksia ja tehdä omia johtopäätöksiä kulkeeko Hessun tasuri vai  eikö kule?  

Tulokset 1       
Tulokset 2   

Otos lääkearsenaalista. 

Anjala - Kansalliset hiihdot (10km)

Tarjolla oli vaihteeksi reipasta vesikeliä ( +4) ja jäähileellä koristeltua tykkilumirinkiä. Kaikesta huolimatta järjestäjät olivat tehneet taas kerran hyvää työtä ja näin 18 urhoa pääsi mittaamaan paremmuuttaan kesäisestä kelistä huolimatta. Oma hiihto oli alusta lähtien hyvin hallussa ja vauhti säilyi erinomaisesti alusta loppuun asti, joten uurastus palkittiin kolmennalla sijalla. Kärkikaksikko hiihti ilman pitoja kun taas itse luotin Imatran tapaan liisteriin. Tällä kertaa pidot söivät vauhtia loskaisella ladulla ja kahdeksantoistametrin korkeuserosta huolimatta kotona tehty suksivalinta oli luultavasti väärä. Joka tapauksessa taas kerran hyvä onnistuminen, joka innostaa harjoittelemaan surkeista olosuhteista huolimatta. 

Tulokset

Tuliaisina mm. hiekkaa, juomakuppi & voiteluharjoja.