tiistai 9. kesäkuuta 2015

Rukan leiri

Toukokuussa tuli tehtyä paljon laadukkaita harjoituksia ja luottamus kuntoon oli kova. Tunne on kuitenkin vain tunne ennen kuin se käytännössä koetellaan. Nyt sitä tunnetta on testattu oikein perusteellisesti mäkitreenien kautta. Itse en usko koskaan pelkkien treenileirien tekevän todellisia urheilijoita, sillä päätyö tehdään kuitenkin kotosalla ja siellä se todellinen asenne mitataan. Tällä kertaa aloitinkin treenileirin tavallaan jo kotosalla ja jatkoin sitä matkalla Rukalle eli Kuopiossa. Seuraavaksi tarkempaa selkoa näistä mäkiharjoituksista:

29.5 - Kärpäsen mäki (korkeuseroa 40m, pituus 950m)
25 kertaa mäki ylös ja laskemalla alas. Tasatyönnöllä mentiin.

31.5 - Puijo (korkeuseroa 135m, pituus 1600m)
5 kertaa mäki ylös ja autolla alas. Kaksi nousuista mentiin tasatyönnöllä.

2.6 - Ruka 1 (korkeuseroa 180m, pituus 4300m)
4 kertaa mäki ylös ja autolla alas. Tasatyönnöllä mentiin ja lähes myrkytuulessa.

5.6 - Ruka 2 (korkeuseroa 180m, pituus 4300m)
5 kertaa mäki ylös ja autolla alas. Kolme nousuista mentiin tasatyönnöllä.

8.6 - Ruka 3 (korkeuseroa 155m, pituus 2700m)
6 kertaa mäki ylös ja autolla alas. Kolme nousuista mentiin tasatyönnöllä.

Kovien treenien ohessa oli myös paljon palauttelevaa harjoittelua ja lihashuoltoa. Rukasta johtuen palauttelua tuli tehtyä lähinnä vaeltaen. Näiltä reissuilta on blogin lopussa myös kuvia. Alkuleirin aikana tein myös kaksi salitreeniä ylläpitäen lihasvoimaa. Leirin huipennuksena (ti 9.6) oli reipasvauhtinen vaellus (taukoineen 5h 50min, nousumetrejä 1635, matkaa 38km, AVG syke 136) mukavassa poutasäässä. Reittinä oli pääosin Karhunkierroksen niin sanottua vaarapätkä ja tottakai tuplasti eli lähtö- ja maalipisteenä oli tuttu ja turvallinen Rukatunturi. Kokonaisuudessaan upea treenijakso, jossa miestä pistettiin totisesti ahtaalle. Loppuviikko vedetäänkin rauhallisesti ja nautitaan etelän (Lahti) lämmöistä sekä Vellun (veny.fi) lempeistä otteista.

Rupeaa sitä urheilujuoma maistumaan, kun ei markkinavoimat jyllää.
Valtavaara valtavat näköalat. Taustalla pikkuinen Ruka.
Tässä kohtaa viimeistään loppui omien voimien pullistelu.
Virta vie ja minä hikoilen.
Kaupunkilaisen mielestä myrskyä piilossa.
Yksi kerrallaan. Otanpa siis kuvan.
Hissittömiä rinteitä.
Onhan toi mäki komea,  mutta tällä kertaa jotenkin niin kakkonen kauneudessa.
Myllykoski. Vaarallinen selfiekohde!
Rattoisaa iltajumppaa. Vaimo meni saunaa lämmittämään ja minä jäin kuvaamaan.

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Tästä se taas lähtee

Uusi kausi starttasi toukokuun alusta ja tällä kertaa vähän erilaisella haasteella. Isäni oli tilaillut noin 20 pinomottia sopivan kokoista koivua ja siinähän ne koivut sitten odottivat vapuksi saapuvaa hiihtäjää pölleiksi sahattuina. Haaste otettiin reippaasti vastaan ja eihän siin mennyt kuin reilu päivä, kun kaikki pöllit oli halottu ja pinottu. Tästä oli hyvä uusi kausi aloittaa.    


Vappuhaastetta alla ja lopputulosta yllä.

Toukokuun teemana on ollut pitkät tasatyöntölenkit sekä voimaharjoittelu. Voimaharjoittelu on koostunut saliharjoittelusta (lisäpainolila) sekä kuntopiireistä (omalla keholla). Mitään hurjia ennätyksiä ei olla vielä haettu, mutta eteenpäin on menty tasaisen varmasti painottamalla monipuolista voimatreeniä. Yksi jalkatreeni tuli esimerkiksi tehtyä pelkästään portaita hyödyntäen. Punnerrustavoitteena on viime vuonna asetettu 300 toistoa ja siihen tähdätään, mutta ei missän nimessä hiihtämisen kustannuksella. Seuraavan linkin kautta voit nähdä muutamia videoklippejä toukokuun saliharjoittelusta.


                                                           Treenivideoita


Rullahiihtoon ja erityisesti raakaan tasatyöntöön olen panostanut entistä enemmän. Jokaisella viikolla olen hiihtänyt vähintään kaksi pitkää lenkkiä ja tällä viikolla tuli työnnettyä yhteen menoon jo 70km. Meno onkin maittanut ja väliin on paineltu muutama vauhtikestävyystreenikin. Palauttavia trrenejä on tehty jalan tai vesijuosten. Pyöräilykin otetaan kuvioon kun kelit lämpenee. Työt jatkuvat vielä viikon ja sitten suunnaksi otetaan RUKA, jossa on luvassa kesän ensimmäinen tiukempi treenijakso.


Voittamaton yhdistelmä.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Kesälomalle mars!


Ei tullut menestystä, ei tullut mainetta, mutta töitä menestyksen eteen pääsin paiskimaan ja mainetta meistä kukaan tuskin aidosti edes kaipaa. Kilpailullisesti täysin fiasko kausi jatkui pyhäjärven Suomen cupinkin osalta, kun pieni epäonni auton ja haasteet joukkueen kasaamisen kanssa estivät lopulta kisamatkan. 

Viimeinen kuukausi on kuitenkin antanut paljon uskoa tekemiseen. Terveys on edelleen jatkunut ja kovia treenejä on mätetty sopivalla tahdilla. Pääsiäisen aikaan (4 päivää) tuli esimerkiksi hiihdettyä kolme tasatyöntölenkkiä (53km, 51km & 50km) sekä tehtyä lenkkien lisäksi kolme lihaskuntoharjoitusta. Fyysisesti kovin treeni tuli tehtyä myös tasatyöntäen noin kolme viikkoa sitten. Tällöin hiihdin n. 40km tasatyöntäen (2h 15min) ja käytännössä vain lahden MC-latuja hyödyntäen. Ylämäet mentiinkin irvistäen ja alamäet toipuen. Empä olisi uskonut tällöiseen pystyväni ennen kauden alkua. Loppukausi toikin hurjaa kehitystä tasatyönnössä ja se jos mikään lupaa hyvää ensi kautta ajatellen.

Terveys on kuitenkin A ja O ja tässäpä vinkki numero 2: nenähuuhtelu aamuisin on helppo sekä halpa tapa kostuttaa nenän limakalvoja ja pitää hengitystiet auki. Hyvin monet sairastumiset alkavat sillä, että limakalvot ärsyyntyvät pölyisestä ulkoilmasta tai huonosta sisälilmasta. Itse käänsin myös sänkyni niin päin, että pää on mahdollisimman kaukana makuuhuoneen ikkunassa. Liian suuri veto voi myös aiheuttaa jatkuvaa tukkoisuutta.

Nenäkannut aamuvalmiudessa.

Nyt treenaaminen jatkuu pienellä siirtymällä eli treenataan kevyemmin ja kovia lenkkejä väistellen. Uusi kausi alkaa sitten toden teolla toukokuun alusta. Loppuun vielä vähän fiilistelyä isäni kuvaamana: 


Jäljet - mutkia on riittänyt, mutta jäljet jatkuu...

Eväät - perusasiat pitää olla aina kunnossa.
Uskallus -  rohkeat liukuu pidempään.

Asenne - kun kovasti tahtoo, niin yleensä pystyy.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Tekemisen meininkiä


Maaliskuu on edennyt vauhdikkaasti ja mieskin on pistänyt parastaan. Tälläkin viikolla tuli paiskittua töitä oikein kunnolla sekä opettajana (26 opetustuntia), että hiihtäjänä (17h):

Ma: Tasatyöntöä 1h 50min (30km)
Ti:   Tasatyöntöä 2h 20min (36km)
Ke:  Lihasvoimaa 1,5h
To:  Hiihtoa 3h (50km)
Pe:  Keskivartalotreeni 0,5h + kuntopyörää & vesijuoksua 1h
La   Hiihtoa  2h (30km, kisavauhtia 7,5km) + lihasvoimaa 1,5h
Su:  Hiihtoa 3h 15min (nousumetrejä 1110, kilometrejä 51)

Kaksi vuotta sitten sanoin unelmani ääneen ja siitä lähtien suunta on ollut selvä eli unelmaa kohti. Vastoinkäymisiä on kuitenkin riittänyt enemmän kuin tarpeeksi ja viime syksynä tuntui, että tähänkö sairasteluun se unelma kaatuu. Hävetti ja ihmetytti yhtä aikaa. Syitä periksiantamiseen sateli sieltä ja täältä, mutta yksi sai jatkamaan. Tuolloin tajusin entistä selvemmin, että usko unelmaan riittää. Vain se sai ja saa yrittämään parasta silloinkin kun kiitokset/onnistumiset on tiukassa. Usko terveyteen horjui, mutta usko unelmaan kesti ja tässä sitä ollaan. Yli sata päivää on pysytty täysin terveenä ja olo sen kuin paranee edelleen. Tuloksiakin on saatu ja ominaisuuksien (liikkuvuus, voima ja kestävyys) osalta olen vahvempi kuin koskaan, joten tulevan kauden osalta pohjat suoristuskyvyn rakentamiseen ovat erinomaiset. Sitä ennen olisi kuitenkin tarjolla ensimmäinen viestihiihtoni Suomen cupissa, joten nautitaan siitä ensin.  

Sunnuntailenkin teema oli yksinkertainen eli ylöspäin.
     


Ja sitten vähän toimintaa väliin eli ei kuin tasapainoilemaan:

Yhden jalan maastaveto - "KOMIA LIIKE"

Tammikuun blogissa mainitsin, että terveyden eteen tehdään entistä enemmän töitä. Tämän kevään aikana esittelen muutamia vinkkejä. Ensimmäinen vinkki: panosta hedelmiin. Jos et omista omenapuuta, niin ei hätää, sillä ulkomailtakin tulee jotain niin hyvää, jopa syötävän hyvää. Itse nautisekelen päivittäin 2-5 hedelmää.

VINKKI 1: Syö laadukkaita hiilihydraatteja ja lisäaineettomia vitamiineja (C + B).

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Hiihtoloman TOP 3

Hiihtolomalla treenattiin ja hikoiltiin vuoron perään. Se tarkoitti kuuttatoista treeniä ja 30 tuntia hikoilua sekä lukematonta määrää muistoja, joista seuraavaksi kaikista mieleenpainuvimmat:

  1. Komiaa treeniä: Viime sunnuntain ensimmäisenä treeninä oli toiminnallinen kävely. Kannustettiin siis kavereita Finlandia-hiihdossa, käveltiin ja tehtiin jaloille kuntopiiriliikkeitä. Yhtenä liikkeenä oli yhden jalan maastaveto lumipaakulla. Tein liikettä tien reunassa ja viereeni pysähtyi iäkäs nainen, joka tuumasi: "Ompas komia liike, tuohon ei ihan jokainen pystykään". Nainen osui kyllä kohteeseen komiasti ja treeni jatkui mainiosti. Tätä komiaa liikettää pääsee myös tekemään jokainen blogin lukija vielä tämän kevään aikana.  
  2. Vesijuoksua ruuhkassa: Tuli sitten lähdettyä (keskiviikko, kello 16-18) polskimaan kahdeksi tunniksi Hollolan uimahalliin ja koettua kaikenlaista: pyörittyä paikallaan, väisteltyä hyppääjiä sekä pitkäkätisiä uimareita, kuultua päivän uutiset Norjalaisten näkymättömistä lääkkeistä, nähtyä sata ja kaksi erilaista tyyliä, mutta ennen kaikkea aistuttua liikkumisen riemua tavalla tai toisella. Oma keskiarvosyke oli 93, joten kovien treenien joukkoon ei tästä kokemuksesta kuitenkaan ollut.    
  3. Tasatyöntöä kuvauksissa: Hiihtoloma päättyi pieneen kuvaussessioon ja ruokailuun Tapanilan hiihtomajalla. Kuvaukset olivat yllättävän hapokkaat, mutta seura oli tottakai sitä parasta A-luokkaa ja munkki maistui. Loppuun vähän otteita kuvauksista.




Ohituskaistalla (Hartola, 10km P).

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Olennaiseen keskittymistä

Kisakausi ei kestänyt kuin kaksi viikkoa (3 kisaa). Analyysien jälkeen harjoitteluun palaaminen oli kuitenkin helppoa, sillä kisat eivät kehittäneet iskukykyä omien tavoitteiden mukaisesti. Syke- ja tunnetilojen seurannan perusteella paljastui myös se, että syyskuun sairastelujen (keuhkoputkentulehdus) jälkeen astamalääkitys oli yksinkertaisesti liian kova. Lopulta sairastuin myös keuhkokuumeeseen, jonka jälkeen lääkitys tajuttiin onneksi puolittaa.  Menetin siis käytännössä koko syksyn ainakin osittain lääkintävirheeseen. Näin jälkeenpäin katseltuna ottaa päähän, mutta samalla nykyinen terveystilanne voittaa 100-0 syksyn epäonnen. Nyt ainakin tiedän kuinka paljon astmalääkitystä kestän.

Joulukuun alun jälkeen harjoittelu onkin edennyt ilman ongelmia, mutta takamatkaa oli liikaa ja vasta nyt alan olla elokuun veroisessa kunnossa. Sairastelujen jälkeen en halunnut riskeerata enään terveydellä eli treenit aloitettiin tehoja säästellen. Nyt motivaatio on kova ja kroppa ottaa harjoittelua vastaan erinomaisesti, joten omasta mielestä päätös oli täysin oikea. Viimeiset puolitoista viikkoa on treenattu fysiikkaan keskittyen ja treenien osalta se on näyttänyt seuraavan kaltaiselta:

Pe: Tasatyöntöä 1,5h   (AVG syke 148)
La: Pyöräilyä 2h 15min (AVG syke 120)  + voimaharjoittelua 1,5h
Su: Perinteistä hiihtoa 4 h  (AVG syke127)
La: Lepo + hieronta 1h + kävelyä 0,5h
Ti: Tasatyöntöä 2,5h (AVG syke 133)   - 41km
Ke: Voimaharjoittelua 2h
To: Tasatyöntöä 2,5h (AVG syke 146) - 44km + vesijuoksua 40 min 
Pe: Tasatyöntö 2h (AVG syke 112) - 25km
La: Voimaharjoittelua 2h
Su: Tasatyöntöö 3,5h  (AVG syke 144)   - 60,5km + palauttelua pyörällä 0,5h

Tasatyöntöä on siis ollut teemana. Nousumetreinä mitattua työnsin tällä viikolla (4 lenkkiä) noin 2700 metriä kohti Aurinkoa. Tästä se meno jatkuu ja eihän sitä tiedä vaikka Maaliskuussa taas kisattaisiinkin.


Lenkin yhteenvetoa - ei tuu ilmeisesti hiihettyä ylämäkiä loppuun asti.

Sunnuntaiaamun tankkaus - vain paras polltoaine kelpaa!

60 km puhdasta tasatyöntöä maistui mainiosti.

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Harjoittelua ja Hartolaa (10km P)

Viimepäivien teemat ovat vaihdelleet paineita purkavasta kiukusta aina toiveikkaiseen analyysiin. Pitovaikeudet ovat syöneet miestä oikein viimeisen päälle, mutta ehkäpä tämä on taas hetki kun opitaan tekemään jotain entistä paremmin. Uusia voiteita on myös testattu positiivisin kokemuksin. Suurin syy voi kuitenkin olla treenien vaikutuksesta painoon. Sairastelujen jälkeen on painettu perustreeniä ja tuppaahan siinä rasva palamaan. Tämän vuoksi en ehkä saa vain suksea riittävästi notkahtelemaan. Ruokavalioon onkin lisätty herkkuja.

TOTTA SE ON, näillä pito paranee!

Kiukuttelu on sinänsä hassua, sillä samalla onnistumisia on riittänyt: olosuhteet, harjoittelu, terveys, lihashuolto, palautumisen seuranta, vanhemmat, vaimo jne. Ehkäpä se johtuu kuitenkin siitä tunteesta, että eihän urheilija ole mitään jos SM-menestystä ei tule tai tavoitteita ei saavuta aikataulussa. Paineet ovat olleet tosi kovat, mutta onneksi ihmeiden odottelu on kääntymässä onnistumisten näkemiseen. En mie oo ollenkaan hassummin taistellut! Töitä onkin paiskittu äärettömän kovaa, mutta ei tulevaisuuden kustannuksella ja voi olla, että maksan siitä tänä vuonna, mutta onneksi sitä lunta sataa tai tykitellään ensi vuonnakin.

Kyllä kelpaa harjootella.

Viime viikonloppuna olin kisaamassa Hartolassa ja hienosta radasta huolimatta osanottajia oli harmittavan vähän. Voitosta ei tarvinnut taistella, mutta paikalla olleet vanhempani tekivät kyllä kisasta erityisen. Ajoittain sain kokea jo hiihtämisen riemuakin, mutta ennen kaikkea sain kuulla, miten omaa poikaa kannustetaan eli täyttä huutoa. Olet sie Äiti vaan tosi hyvä! Enempi me itse kukin voitaisiin toisia kannustaa ja arvostaa. Itselle on ollut äärettömän tärkeää omistaa hieroja, joka on ammattilainen niin hierojana kuin mentorina. Koskaan en ole hierojalta poistunut harmissaan ja siitä kyllä Veli-Pekka suuri kiitos kuuluu sinulle! Mikä hienointa nii sinäkin voit päästä tämän ammattilaisen pakeille elämääsi helpottamaan soittamalla 050-4142607 (Urheiluhieroja Veli-pekka Nykänen). Loppuun on mukava saada onnitella treenikaveria Jarmoa, sillä kymppisakin sijoitus SM-kisoissa on kova juttu, hyvä Jarmo!

Testattu on pinkit teipitkin ja TOIMII!
Harmi kun kasvon ilmeet ei näy, mut sieltä se jumi taas löyty.