sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Kesälomalle mars!


Ei tullut menestystä, ei tullut mainetta, mutta töitä menestyksen eteen pääsin paiskimaan ja mainetta meistä kukaan tuskin aidosti edes kaipaa. Kilpailullisesti täysin fiasko kausi jatkui pyhäjärven Suomen cupinkin osalta, kun pieni epäonni auton ja haasteet joukkueen kasaamisen kanssa estivät lopulta kisamatkan. 

Viimeinen kuukausi on kuitenkin antanut paljon uskoa tekemiseen. Terveys on edelleen jatkunut ja kovia treenejä on mätetty sopivalla tahdilla. Pääsiäisen aikaan (4 päivää) tuli esimerkiksi hiihdettyä kolme tasatyöntölenkkiä (53km, 51km & 50km) sekä tehtyä lenkkien lisäksi kolme lihaskuntoharjoitusta. Fyysisesti kovin treeni tuli tehtyä myös tasatyöntäen noin kolme viikkoa sitten. Tällöin hiihdin n. 40km tasatyöntäen (2h 15min) ja käytännössä vain lahden MC-latuja hyödyntäen. Ylämäet mentiinkin irvistäen ja alamäet toipuen. Empä olisi uskonut tällöiseen pystyväni ennen kauden alkua. Loppukausi toikin hurjaa kehitystä tasatyönnössä ja se jos mikään lupaa hyvää ensi kautta ajatellen.

Terveys on kuitenkin A ja O ja tässäpä vinkki numero 2: nenähuuhtelu aamuisin on helppo sekä halpa tapa kostuttaa nenän limakalvoja ja pitää hengitystiet auki. Hyvin monet sairastumiset alkavat sillä, että limakalvot ärsyyntyvät pölyisestä ulkoilmasta tai huonosta sisälilmasta. Itse käänsin myös sänkyni niin päin, että pää on mahdollisimman kaukana makuuhuoneen ikkunassa. Liian suuri veto voi myös aiheuttaa jatkuvaa tukkoisuutta.

Nenäkannut aamuvalmiudessa.

Nyt treenaaminen jatkuu pienellä siirtymällä eli treenataan kevyemmin ja kovia lenkkejä väistellen. Uusi kausi alkaa sitten toden teolla toukokuun alusta. Loppuun vielä vähän fiilistelyä isäni kuvaamana: 


Jäljet - mutkia on riittänyt, mutta jäljet jatkuu...

Eväät - perusasiat pitää olla aina kunnossa.
Uskallus -  rohkeat liukuu pidempään.

Asenne - kun kovasti tahtoo, niin yleensä pystyy.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Tekemisen meininkiä


Maaliskuu on edennyt vauhdikkaasti ja mieskin on pistänyt parastaan. Tälläkin viikolla tuli paiskittua töitä oikein kunnolla sekä opettajana (26 opetustuntia), että hiihtäjänä (17h):

Ma: Tasatyöntöä 1h 50min (30km)
Ti:   Tasatyöntöä 2h 20min (36km)
Ke:  Lihasvoimaa 1,5h
To:  Hiihtoa 3h (50km)
Pe:  Keskivartalotreeni 0,5h + kuntopyörää & vesijuoksua 1h
La   Hiihtoa  2h (30km, kisavauhtia 7,5km) + lihasvoimaa 1,5h
Su:  Hiihtoa 3h 15min (nousumetrejä 1110, kilometrejä 51)

Kaksi vuotta sitten sanoin unelmani ääneen ja siitä lähtien suunta on ollut selvä eli unelmaa kohti. Vastoinkäymisiä on kuitenkin riittänyt enemmän kuin tarpeeksi ja viime syksynä tuntui, että tähänkö sairasteluun se unelma kaatuu. Hävetti ja ihmetytti yhtä aikaa. Syitä periksiantamiseen sateli sieltä ja täältä, mutta yksi sai jatkamaan. Tuolloin tajusin entistä selvemmin, että usko unelmaan riittää. Vain se sai ja saa yrittämään parasta silloinkin kun kiitokset/onnistumiset on tiukassa. Usko terveyteen horjui, mutta usko unelmaan kesti ja tässä sitä ollaan. Yli sata päivää on pysytty täysin terveenä ja olo sen kuin paranee edelleen. Tuloksiakin on saatu ja ominaisuuksien (liikkuvuus, voima ja kestävyys) osalta olen vahvempi kuin koskaan, joten tulevan kauden osalta pohjat suoristuskyvyn rakentamiseen ovat erinomaiset. Sitä ennen olisi kuitenkin tarjolla ensimmäinen viestihiihtoni Suomen cupissa, joten nautitaan siitä ensin.  

Sunnuntailenkin teema oli yksinkertainen eli ylöspäin.
     


Ja sitten vähän toimintaa väliin eli ei kuin tasapainoilemaan:

Yhden jalan maastaveto - "KOMIA LIIKE"

Tammikuun blogissa mainitsin, että terveyden eteen tehdään entistä enemmän töitä. Tämän kevään aikana esittelen muutamia vinkkejä. Ensimmäinen vinkki: panosta hedelmiin. Jos et omista omenapuuta, niin ei hätää, sillä ulkomailtakin tulee jotain niin hyvää, jopa syötävän hyvää. Itse nautisekelen päivittäin 2-5 hedelmää.

VINKKI 1: Syö laadukkaita hiilihydraatteja ja lisäaineettomia vitamiineja (C + B).

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Hiihtoloman TOP 3

Hiihtolomalla treenattiin ja hikoiltiin vuoron perään. Se tarkoitti kuuttatoista treeniä ja 30 tuntia hikoilua sekä lukematonta määrää muistoja, joista seuraavaksi kaikista mieleenpainuvimmat:

  1. Komiaa treeniä: Viime sunnuntain ensimmäisenä treeninä oli toiminnallinen kävely. Kannustettiin siis kavereita Finlandia-hiihdossa, käveltiin ja tehtiin jaloille kuntopiiriliikkeitä. Yhtenä liikkeenä oli yhden jalan maastaveto lumipaakulla. Tein liikettä tien reunassa ja viereeni pysähtyi iäkäs nainen, joka tuumasi: "Ompas komia liike, tuohon ei ihan jokainen pystykään". Nainen osui kyllä kohteeseen komiasti ja treeni jatkui mainiosti. Tätä komiaa liikettää pääsee myös tekemään jokainen blogin lukija vielä tämän kevään aikana.  
  2. Vesijuoksua ruuhkassa: Tuli sitten lähdettyä (keskiviikko, kello 16-18) polskimaan kahdeksi tunniksi Hollolan uimahalliin ja koettua kaikenlaista: pyörittyä paikallaan, väisteltyä hyppääjiä sekä pitkäkätisiä uimareita, kuultua päivän uutiset Norjalaisten näkymättömistä lääkkeistä, nähtyä sata ja kaksi erilaista tyyliä, mutta ennen kaikkea aistuttua liikkumisen riemua tavalla tai toisella. Oma keskiarvosyke oli 93, joten kovien treenien joukkoon ei tästä kokemuksesta kuitenkaan ollut.    
  3. Tasatyöntöä kuvauksissa: Hiihtoloma päättyi pieneen kuvaussessioon ja ruokailuun Tapanilan hiihtomajalla. Kuvaukset olivat yllättävän hapokkaat, mutta seura oli tottakai sitä parasta A-luokkaa ja munkki maistui. Loppuun vähän otteita kuvauksista.




Ohituskaistalla (Hartola, 10km P).

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Olennaiseen keskittymistä

Kisakausi ei kestänyt kuin kaksi viikkoa (3 kisaa). Analyysien jälkeen harjoitteluun palaaminen oli kuitenkin helppoa, sillä kisat eivät kehittäneet iskukykyä omien tavoitteiden mukaisesti. Syke- ja tunnetilojen seurannan perusteella paljastui myös se, että syyskuun sairastelujen (keuhkoputkentulehdus) jälkeen astamalääkitys oli yksinkertaisesti liian kova. Lopulta sairastuin myös keuhkokuumeeseen, jonka jälkeen lääkitys tajuttiin onneksi puolittaa.  Menetin siis käytännössä koko syksyn ainakin osittain lääkintävirheeseen. Näin jälkeenpäin katseltuna ottaa päähän, mutta samalla nykyinen terveystilanne voittaa 100-0 syksyn epäonnen. Nyt ainakin tiedän kuinka paljon astmalääkitystä kestän.

Joulukuun alun jälkeen harjoittelu onkin edennyt ilman ongelmia, mutta takamatkaa oli liikaa ja vasta nyt alan olla elokuun veroisessa kunnossa. Sairastelujen jälkeen en halunnut riskeerata enään terveydellä eli treenit aloitettiin tehoja säästellen. Nyt motivaatio on kova ja kroppa ottaa harjoittelua vastaan erinomaisesti, joten omasta mielestä päätös oli täysin oikea. Viimeiset puolitoista viikkoa on treenattu fysiikkaan keskittyen ja treenien osalta se on näyttänyt seuraavan kaltaiselta:

Pe: Tasatyöntöä 1,5h   (AVG syke 148)
La: Pyöräilyä 2h 15min (AVG syke 120)  + voimaharjoittelua 1,5h
Su: Perinteistä hiihtoa 4 h  (AVG syke127)
La: Lepo + hieronta 1h + kävelyä 0,5h
Ti: Tasatyöntöä 2,5h (AVG syke 133)   - 41km
Ke: Voimaharjoittelua 2h
To: Tasatyöntöä 2,5h (AVG syke 146) - 44km + vesijuoksua 40 min 
Pe: Tasatyöntö 2h (AVG syke 112) - 25km
La: Voimaharjoittelua 2h
Su: Tasatyöntöö 3,5h  (AVG syke 144)   - 60,5km + palauttelua pyörällä 0,5h

Tasatyöntöä on siis ollut teemana. Nousumetreinä mitattua työnsin tällä viikolla (4 lenkkiä) noin 2700 metriä kohti Aurinkoa. Tästä se meno jatkuu ja eihän sitä tiedä vaikka Maaliskuussa taas kisattaisiinkin.


Lenkin yhteenvetoa - ei tuu ilmeisesti hiihettyä ylämäkiä loppuun asti.

Sunnuntaiaamun tankkaus - vain paras polltoaine kelpaa!

60 km puhdasta tasatyöntöä maistui mainiosti.

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Harjoittelua ja Hartolaa (10km P)

Viimepäivien teemat ovat vaihdelleet paineita purkavasta kiukusta aina toiveikkaiseen analyysiin. Pitovaikeudet ovat syöneet miestä oikein viimeisen päälle, mutta ehkäpä tämä on taas hetki kun opitaan tekemään jotain entistä paremmin. Uusia voiteita on myös testattu positiivisin kokemuksin. Suurin syy voi kuitenkin olla treenien vaikutuksesta painoon. Sairastelujen jälkeen on painettu perustreeniä ja tuppaahan siinä rasva palamaan. Tämän vuoksi en ehkä saa vain suksea riittävästi notkahtelemaan. Ruokavalioon onkin lisätty herkkuja.

TOTTA SE ON, näillä pito paranee!

Kiukuttelu on sinänsä hassua, sillä samalla onnistumisia on riittänyt: olosuhteet, harjoittelu, terveys, lihashuolto, palautumisen seuranta, vanhemmat, vaimo jne. Ehkäpä se johtuu kuitenkin siitä tunteesta, että eihän urheilija ole mitään jos SM-menestystä ei tule tai tavoitteita ei saavuta aikataulussa. Paineet ovat olleet tosi kovat, mutta onneksi ihmeiden odottelu on kääntymässä onnistumisten näkemiseen. En mie oo ollenkaan hassummin taistellut! Töitä onkin paiskittu äärettömän kovaa, mutta ei tulevaisuuden kustannuksella ja voi olla, että maksan siitä tänä vuonna, mutta onneksi sitä lunta sataa tai tykitellään ensi vuonnakin.

Kyllä kelpaa harjootella.

Viime viikonloppuna olin kisaamassa Hartolassa ja hienosta radasta huolimatta osanottajia oli harmittavan vähän. Voitosta ei tarvinnut taistella, mutta paikalla olleet vanhempani tekivät kyllä kisasta erityisen. Ajoittain sain kokea jo hiihtämisen riemuakin, mutta ennen kaikkea sain kuulla, miten omaa poikaa kannustetaan eli täyttä huutoa. Olet sie Äiti vaan tosi hyvä! Enempi me itse kukin voitaisiin toisia kannustaa ja arvostaa. Itselle on ollut äärettömän tärkeää omistaa hieroja, joka on ammattilainen niin hierojana kuin mentorina. Koskaan en ole hierojalta poistunut harmissaan ja siitä kyllä Veli-Pekka suuri kiitos kuuluu sinulle! Mikä hienointa nii sinäkin voit päästä tämän ammattilaisen pakeille elämääsi helpottamaan soittamalla 050-4142607 (Urheiluhieroja Veli-pekka Nykänen). Loppuun on mukava saada onnitella treenikaveria Jarmoa, sillä kymppisakin sijoitus SM-kisoissa on kova juttu, hyvä Jarmo!

Testattu on pinkit teipitkin ja TOIMII!
Harmi kun kasvon ilmeet ei näy, mut sieltä se jumi taas löyty.





maanantai 26. tammikuuta 2015

Mäntsälästä asennetta (10km P)

Mäntsälästä lähdettiin ottamaan voittoa ja sitä varten suksien laittoonkin tuli panneuduttua oikein viimeisen päälle. Lopputulos oli kuitenkin kaikkea muuta kuin voittoisa, sillä Mäntsälän kisassa ei onnistunut yhtään mikään. Hermoilu alkoi jo ennen kisaa kun oikeaa pitotälliä ei tuntunut löytyvän ei sitten millään. Lopulta pitona oli neljää eri voidetta, jotka  muodostivat 15 pitokerrosta (normaali on 4-8).  Ajatuksena olikin luottaa pitovoiteen sijasta mekaaniseen pitoon.

Hermoilu sai kuitenkin jatkoa heti kisan alussa, sillä vauhdin hurmassa hiihtelin kirjainmellisesti harhaan. Tämän jälkeen koitti ensimmäinen nousu,  mutta eihän se suksi pitänyt.  Hermot meni saman tien ja päätin keskeyttää.  Hetken seistyäni mieleen tuli kuitenkin lupaukseni, että maaliviiva ylitetään vaikka käsillä seisten. Toisten urheilijoiden kunnioittaminen on myös osa urheilua ja parhaiten se onnistuu kun antaa kaikkensa silloinkin kun tökkii.  Maaliin siis tultiin ja parempia onniteltiin.

Huono suoritus nostaa aina kiukkua, mutta pysyypä mies ainakin nöyränä. Nyt vain uutta pitotälliä pohjaan ja viikonloppuna taas kuntoa testaamaan.

Eiköhän noista pitoa löydy.

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Tammelasta (10 km P) vauhtia

Syksyllä tuli sairasteltua 2 kk ja menetettyä 3 viikkoa (1000 km) ensilumiharjoittelua, joten tunnelmat ennen Tammelan tasurikisaa olivat aika lailla jännittyneet. Takana oli kyllä 6-7 viikkoa hyvää perusharjoittelua (n. 15 tuntia/viikko), mutta maksikestävyyttä kehittäviä treenejä ei juuri ollenkaan ja sitähän kisoissa kuitenkin mitataan. 

Verryttelyssä syntyi jo pientä draamaa kun toisen sauvan sompa särkyi. Onneksi varaosia oli mukana ja lähtöviivalle kerittiin ilman suurempaa kiirettä. Taktiikka kisaan oli yksinkertainen eli TÄYSIÄ alusta saakka vaikka väsähtämisen uhalla. Yllättävän hyvin kestin kuitenkin pahaa oloa ja maaliviiva tuli vastaa ilman pahempia hyytymisiä. Viimeisen 10 minuutin keskiarvosyke oli 186 (max. 190), joka oli n. 10 enemmän kuin kovissa harjoituksissa edellisillä viikoilla. Toista sijaa arvokkaampaa olikin saada taas pahaa oloa oikein urakalla ja saatiinhan sitä. Ensi viikolla kuntoa mitataan Mäntsälän kansallisissa ja luvassa on vähän mäkisempää maastoa. Toivottavasti hengityselimet toipuvat rääkistä nopeasti ja terveempi uusivuosi saa jatkoa. 

Urheilu on täynnä suuria tunteita viikosta toiseen, mutta milloin urheilija kokee ne suurimmat ilon tunteet? Hienosta suorituksesta saa aina hyvän fiiliksen, mutta sitä tunnetta kun jatkat unelmiin uskomista kovista pettymyksistä huolimatta ja sitten kovan aherruksen päätteeksi onnistut. Ei sillä niin väliä ole monesko olit tai olitko edes urheilija, sillä voittajan tunteet saa kokea kaikki ne, jotka päättävät voittaa oman elämänsä haasteet.


Tulokset

Pientä tyytyväisyyttä havaittavissa.

Päivän nopeimmat väri olivat punainen ja sininen.